Monthly Archives: marraskuu 2011

Rakkaus lähtee lobotomialla

Normaali

Lauren Oliver: Delirium – rakkaus on harhaa

WSOY 2011

351 s.

Arvostelukappale kustantajalta.

Lauren Oliverin Delirium tuntuu olevan tuutattu aikalailla samasta muotista kuin lukemattomat muutkin nuorille suunnatut lähitulevaisuutta käsittelevät kirjat: on tiukasti kontrolloiva valtiovalta ja yksilön rajoitetut vapaudet, sekä päähenkilö, jonka silmät yllättäen avautuvat näkemään täydelliseltä lintukodolta vaikuttaneen maailman todelliset kasvot. Utopia muuttuu dystopiaksi ja seikkailu alkaa.

Trilogian aloitusosaksi mainostetun kirjan pelastaa kuitenkin suhteellisen tuoreelta tuntuva idea – nimittäin ajatus rakkaudesta sairautena. Deliriumin maailmassa amor deliria nervosa on julistettu tappavaksi taudiksi, ja se poistetaan kaikista täysi-ikäisistä kansalaisista aivoleikkauksen avulla. ”Parannetut” ihmiset ovat tyyniä, tyytyväisiä eivätkä hetkahda juuri mistään. Tunteiden ääripäät ovat heille mennyttä elämää.

Parantamattomia nuoria koetetaan vaalia sairaudelta säännöin, ulkonaliikkumiskielloin ja ratsioin. Pojat ja tytöt pidetään tiukasti erillään. (Homoseksuaalisuutta kirjan maailmassa ei mitä ilmeisimminkään ole.) Yhdysvallat on sulkenut rajansa, ja maan sisälläkin kaupunkeja kiertävät sähköaidat. Valtio vertaa rakkautta flunssaan, ja rajoja lämpimästi pukeutumiseen – ne pitävät ihmiset turvassa ja terveinä.

Seitsemäntoistavuotias Lena uskoo tietysti tähän kaikkeen ja odottaa parannusta kuin kuuta nousevaa. Lenan suvussa on nimittäin sairautta – tämän äiti tuli hulluksi rakkaudesta ja tappoi itsensä vuosia sitten. Kaikesta hermoileva, pelokas Lena ei tahdo mitään muuta kuin sairaudettoman, rauhallisen elämän. Kunnes hän kohtaa mysteerisen Alexin ja – tietysti – rakastuu.

Alex on kotoisin sähköaitojen toiselta puolelta, Korpi-nimiseltä alueelta, jota kansoittavat invalideiksi kutsutut ihmiset, vallankumoukselliset, joita ei ole parannettu amor deliria nervosasta. Fasistista yhteiskuntaa vastustava Alex sanoo ihmisten elävän kuin häkissä, ja vähitellen Lenakin ymmärtää sen.

”Koko seitsemäntoista vuoden ja yhdentoista kuukauden pituisen elämäni aikana en ole koskaan, en kertaakaan, ajatellut sillä tavalla. Olen aina vain miettinyt, mitä kaikkea rajat pitävät takanaan, etten ole tullut ajatelleeksi, että ne myös sulkevat meidät sisäänsä.”

Kyynistä lukijaa ärsyttää nuorten salamarakastuminen ja Twilight-tyylinen välitön sielunkumppanuuden julistaminen. Melkein tekee mieli taipua valtion kannalle, että kyllä, sairautta se on… Lisäksi harmittaa, että nynny Lena tarvitsee miehen näyttämään itselleen, mistä maailmassa todella on kyse. Onneksi Lenasta löytyy lopulta vähän munaa, ja tämä nousee vastarintaan. Toivon vain, että tämän vastarinta laajenee sarjan seuraavissa osissa rakkaudessa rypemistä pidemmälle. Luultavasti näin käykin, sillä kahden teinin rakkaudesta tuskin riittää trilogiaksi asti.

Jatko-osiin toivoisin myös kirjailijalle laajennusta sanavarastoon. Lena on nimittäin jatkuvasti vähällä puklata. ”Pakotan itseni olemaan oksentamatta”, ”vatsaani vääntää”, ”[käyn] henkistä köydenvetoa ruuansulatuselinteni kanssa”… Lukija jo ihan hermostuu – mikä helvetti tämän tytön vatsaa vaivaa, kun sitä koko ajan oksettaa?!

Jatkuvaa yrjön odottamista ja ärsyttävää salamarakastumista lukuun ottamatta Delirium on ihan kelpo kirja. Sen parhaita puolia, siis mielenkiintoista konseptia ja esimerkiksi rakkauden sairausluokituksen sekä Parannuksen keksimisen historiaa, avataan toivottavasti lisää trilogian tulevissa osissa.

 

Alunperin julkaistu marraskuussa 2011 Voiman Fifi-sivustolla.

Mainokset

Sex & The Zombie Apocalypse

Normaali

The Frisky julkaisi viime kuussa Mind of Man -sarjassa tekstin nimeltä Sex & The Zombie Apocalypse. Näin houkuttelevasti nimetty (kaksi lempiasiaani yhdessä otsikossa!) kirjoitus ei voi olla mitään muuta kuin silkkaa kultaa, suitsuketta ja mirhamia.

Postaus käsittelee sen kirjoittajan, John DeVoren näkemyksiä parinmuodostuksesta, zombeista sekä parinmuodostuksesta aikana jolloin zombit mellastavat maailmassa. DeVore kehottaa pohtimaan potentiaalisen kumppanin selviytymismahdollisuuksia elävien kuolleiden iskiessä ja päättämään sen perusteella, onko joku seuraavien treffien arvoinen vaiko ei. Sillä loppujen lopuksihan on kyse tästä:

”Dating, now or during the zombie apocalypse, should be about finding that person who will join you in battle.”

Lienee sanomattakin selvää, että koen parhaillaan lähes vastustamatonta halua lähettää DeVorelle sähköpostia, jossa pyydän tätä aviomiehekseni ja taisteluparikseni. Mutta jos minusta ja Johnista ei paria tulekaan, auttavat tämän neuvot toivottavasti minua löytämään rinnalleni jonkun toisen maailmanloppuun varautuvan. Artikkelin neuvojen mukaan kun aion soveltaa teoriaa treffailuun jo nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.

”When the dead walk and the world is plunged into chaos, the only dating advice that will matter is this: the couple that beheads zombies together, stays together.”

Koko tekstin voi lukea täällä.

Kuvat: http://noahw.deviantart.com, http://talesofaretromodernhousewife.blogspot.com

Jatkuva paljastelu uskontunnustuksena

Normaali

Ben Elton: Blind Faith

Bantam Press 2007

320s.

 

Koomikko Ben Elton tunnetaan lähinnä käsikirjoittamistaan tv-sarjoista – jos tunnetaan. Myös kirjailijana kunnostautuneen Eltonin tuotantoa on suomennettu harmillisen vähän. Ajankohtaisia aiheita ilkkuvan miehen satiirisia teoksia soisi kaikkien lukevan, sillä Elton on omaa luokkaansa nykymeiningin pilkkaamisessa.

Dystopinen romaani Blind Faith julkaistiin alun perin jo neljä vuotta sitten, mutta se ei ole vanhentunut vähääkään. Päinvastoin voisi jopa sanoa kirjan olevan nyt ajankohtaisempi kuin ilmestyessään. Se on oikeastaan aika surullista – kirja kertoo nimittäin lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa sosiaalinen media on uusi uskonkappale, paljastelu päivittäistä ja yksityisyys rikollista.

Blind Faithin maailmassa uskonnolliset hörhöt määräävät, että kaikkien tulee jakaa kaikki kaikkien kanssa, kaiken aikaa. Ihmiset lataavat videoita itsestään WorldTubeen ja raportoivat tunteistaan Face Space -sivuilleen. Päivittäiset ilot ja surut tilitetään taloyhtiön videochattikanavalla, sillä kaiken julkista revittelyä pidetään merkkinä hartaasta uskosta. Ihmiset ovat jatkuvasti iloisia ja esillä, ja kaikilla pitää koko ajan olla mahdollisimman kivaa. Siksi ruokakin on aina makeaa. Majoneesiinkin lisätään sokeria.

Sokerisen kolikon kääntöpuoli on kuitenkin ruma. Puolet Britannian lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan sairauksiin, jotka ennen kyettiin parantamaan tai joita vastaan voitiin rokottaa. Nyt rokotukset ovat rikollisia, sillä epidemioiden uskotaan olevan jumalan tapa rangaista pahaa ihmistä, joka kerran luopui uskostaan ja erehtyi tieteen tielle. Tiede on kerettiläisyyttä, evoluutioteoria suorastaan saatanasta ja kaikki kirjat self help -opuksia lukuun ottamatta pannassa.

Trafford Sewell on hiljainen mies, joka ei tunnu sopivan joukkoon. Hän haikailee yksityisyyden perään, pitää salaisuuksista ja tuppaa unohtamaan ladata jatkuvasti videoita itsestään kaiken kansan nähtäville. Uusi maailma aukeaa Traffordille kun hän yllättäen saa selville, että on olemassa ihmisiä jotka yhä vannovat järjen nimiin uskon sijaan. Ja kun epidemiat sitten pyyhkäisevät yli Lontoon, tulee Traffordista rikollinen hänen antaessaan rokotuttaa tyttärensä Caitlin Happymealin sairauksia vastaan. Muutos tossukasta vallankumoukselliseksi on lähes väistämätön.

Blind Faith on etevä dystopia, jolla on osuva aihe. Elton suomii riemukkaalla tavalla sekä uskontoja että tapaa jolla sosiaalinen media nykyään hallitsee ihmisten elämää. Kirjaa voikin suositella lämpimästi kaikille niille, jotka ovat korviaan myöten täynnä tositeeveetä, YouTube-julkkiksia ja jokaisen vessakäynnin raportoimista Facebook-päivityksissä.

Juonellisesti Blind Faith ei ehkä ole mestariteos, mutta kömpelyydet on valmis antamaan Eltonille anteeksi, kirja kun on kaiken kaikkiaan nokkelaa viihdettä. Ja nokkelassa viihteessähän ei ole mitään vikaa. Ei sitä joka päivä jaksa Dostojevskia lukea.

Kuten monet muutkin Eltonin teokset, Blind Faith kertoo kuvitteellisen lähitulevaisuuden avulla paljon myös tästä ajasta. Tällaisten tulevaisuuden visioiden pohjalla on totuuden siemen. Elton ammentaa jo olemassa olevasta, vetää sen överiksi ja näin tehdessään onnistuu myös säikäyttämään – entä jos kehityksemme todella veisi tuohon pisteeseen? Minua ainakin ajatus uskonnon ja sosiaalisen median yhdessä hallitsemasta maailmasta kauhistuttaa enemmän kuin mahdollinen ydinsota.

 

Alunperin julkaistu lokakuussa 2011 Voiman Fifi-sivustolla.