Steampunk-piraattien eeppiset, epäonniset seikkailut

Oletus

Chris Wooding: The Black Lung Captain 

Gollancz 2010

442s.

The Black Lung Captain on vähän epäonnisten höyrypunk-piraattien seikkailuista kertovan Ketty Jay -sarjan toinen osa. Nimensä sarja saa siltä enää ainoastaan etäisesti ilmalaivaa muistuttavalta ruosteiselta purkilta, jota ohjaa kapteeni Darian Frey. Frey on varsinainen ilmojen kauhu – ainakin päiväunissaan. Todellisuudessa tämä on enemmänkin pikkurikollinen, jonka miehistö koostuu mitä omituisemmista tyypeistä ja jonka toisinaan suuruudenhullut suunnitelmat eivät aina mene ihan putkeen.

Kirja alkaa vauhdikkaasti, kun Ketty Jayn persaukinen porukka yrittää epätoivoissaan ryöstää rahat lastenkodilta. Ja paino siis nimenomaan sanalla yrittää – homma kun ei suju ihan toivotulla tavalla. Taaskaan. Päivä näyttää kuitenkin paistavan risukasaan, kun mysteerinen, korsteenin lailla sauhutteleva kapteeni Grist lähestyy Freytä ja tahtoo tämän mukaansa vaaralliselle seikkailuille etsimään pudonnutta ilmalaivaa, jonka ruuma on kuuleman mukaan täynnä aarteita.

Laiva löytyy, samoin kuin sen lasti. Mutta se onkin jotakin ihan muuta kuin Grist aluksi väitti. Lisäksi kuvioihin ilmestyy muun muassa kauhistuttavia hirviöitä sekä nainen Freyn menneisyydestä, pelätty piraattikuningatar Trinica Dracken. Ja tuhansia ihmisiä saattaa pian kuolla, ja se on tavallaan Freyn syytä. Hups. Hommat menevät, yllätys yllätys, taas kerran aika perusteellisella tavalla pieleen…

The Black Lung Captain on jollakin tavalla oikein perinteistä, hyväntuuliseksi tekevää ja hauskaa, eeppistä seikkailu-steampunkia. Ilmassa tapahtuvia massiivisia taisteluita, salaliittoja, juonittelua, petoksia ja täpäriä pelastuksia riittää vaikka muille jakaa. Ja kun kirja on kerran lähtenyt laukkaan, ei sen tahti hellitä hetkeksikään. Jouduinkin lukemaan viimeiset 150 sivua yhteen pötköön keskellä yötä – lupasin nimittäin itselleni meneväni nukkumaan heti kunhan tarinan vauhti vähän herpaantuu, niin että maltan laskea kirjan käsistäni. No, ei se kyllä herpaantunut. Hetkeksikään. Pakko oli lukea loppuun saakka.

Siinä missä kirjan juonessa ei välttämättä ole mitään kovin uutta, erityisen Ketty Jay -sarjasta tekee Chris Woodingin kyky kirjoittaa henkilöistään kaikkine heikkouksineen ja pienine paheineen paitsi kiinnostavia, myös jotenkin aivan mahdottoman rakastettavia. (Kuten navigaattori Jez, jolla on ihmeellisiä kykyjä mutta ei lainkaan pulssia. Tai synkkää tiedettä harrastava, ylhäinen Crake, jonka menneisyydestä löytyy karmaiseva salaisuus ja jonka rinnalla seisoo uskollinen kumppani, metallinen golem Bess. Eikä pidä myöskään unohtaa Slagia, Ketty Jayn kissaa, joka vaanii ilmastointikanavissa – ja jonka näkökulmasta jopa kerrotaan pari lukua!) Lisäksi Wooding kirjoittaa nasevaa dialogia, joka vetoaa ainakin minuun ihan täysillä. Päähenkilöiden taisteluiden lomassa nakkelemat kuivat kommentit saivat minua tyrskähtelemään ääneen.

Vaikka sarjan kaikki kirjat toimivatkin itsenäisinä tarinoina, ja niin henkilöitä kuin menneitä tapahtumiakin taustoitetaan ihan kiitettävästi, suosittelen lukemaan aloitusosan, Retribution Fallsin, ensin. Retribution Falls saa tosin miinusta parista omituisen homofobisesta kommentista – sellaisille ei pitäisi olla enää mitään sijaa nykypäivän kirjallisuudessa. Moiset hölmöydet loistivat onneksi poissaolollaan The Black Lung Captainissa, ja voikin siirtyä hyvillä mielin sarjan kolmanteen osaan.

Täältä tullaan, The Iron Jackal!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s