Lyhyesti: Äidinmaa & Teemestarin kirja

Oletus

Jan Salminen: Äidinmaa

Tammi 2012

392 s.

Voiko väkivallan kitkeä pois yhteiskunnasta ja ihmisistä väkivallalla? Onko ihminen aina ihmiselle susi? Vartija Anna-Liisa ja palvelemaan koulutettu koiras Benjamin näkevät Äidinmaan eri puolet, ja kolmas kertoja on jossakin niiden välissä.

Esikoiskirjailija Jan Salminen on maailmanrakentajana perusteellinen. Äidinmaan synnystä saa tarkan kuvan, ja lukijalle tarjotaan myös monista heppoisemmista dystopioista puuttuvaa historiankirjoitusta sekä herkullisia yksityiskohtia. Kirjan kielikin on kekseliästä: monoseksuaalisuuden ja Kantaneiden muistopäivän kaltainen sanankäyttö riemastuttaa.

Kirjan loppu olisi hyötynyt tiivistämisestä, sillä suomalaiselle kirjallisuudelle tyypillinen maalaileva kertomus henkisestä hajoamisesta alkaa pian tylsistyttää. Myös eri kertojanääniin olisi kaivannut suurempia eroja, sillä ne ovat toisinaan sekoittua.

Kunnianhimoisesta romaanista ei suuria teemoja puutu: sukupuoli, seksuaalisuus, uskonto, väkivalta… Äidinmaa on mielenkiintoinen, provosointia pelkäämätön teos.

 

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teos 2012

256 s.

Nuori Noria on tuleva teemestari, jonka kotona riittää aina vettä. Se on eriskummallista maailmassa, jossa puhdas vesi on lähes lopussa, vesirikollisuudesta teloitetaan ja lapset kuolevat janoonsa. Teemestariuteen liittyy salaisuuksia, jotka valkenevat Norialle vähitellen hänen jäädessään yksin niiden kanssa.

Salaisuuksia kätkee sisäänsä myös muovihauta, josta löytyy kertomus menneestä. Onko juomakelpoista vettä sittenkin lisää? Yritetäänkö se salata? Ja mitä univormujen vartioima pieni ihminen voisi mahdollisesti asialle tehdä?

Emmi Itärannan kieli on huolellista, tarkkaa ja juuri sopivaa. Runollisuus ja veteen liittyvät vertauskuvat rauhoittavat kirjan rytmiin kuin tarinassa keskeiseen teeseremoniaan. Jatkuvaa toimintaa kaipaaville kirja tuskin sopii: teeseremonian lailla se soljuu hitaasti, ja kaikilla liikkeillä on tarkoituksensa, pienilläkin. Sen aikana tulee vain katsoa ja kuulostella. Kiire ei saa olla.

 

Arviot ilmestyneet Voima-lehden numerossa 4/2012.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s