Mira Grant: Feed

Oletus

Mira Grant: Feed

Orbit 2010

608s.

Newsflesh -sarja osui lukulistalleni aika sattumalta joskus viime syksynä, bongatessani kirjakaupan zombihyllystä teoksen jonka takakansitekstissä mainittiin zombit, bloggaaminen ja journalismi. Myyty! En kuitenkaan voi sanoa kirjan vastanneen odotuksia. Se nimittäin ylitti ne. Liehuvin lipuin, kovaa ja korkealta.

Feed on kaikkea sitä, mitä hyvän zombiromaanin kuuluukin olla. Toimintaa riittää eivätkä päähenkilöt koskaan unohda laukoa sarkastisia kommentteja taistelun tuoksinnassa. Sen lisäksi se on poliittinen trilleri. Bloggarit Georgia “George” Mason, tämän adoptioveli Shaun Ḿason ja heidän ystävänsä Georgette ”Buffy” Meissonier saavat elämänsä tilaisuuden, kun heidät palkataan seuraamaan Yhdysvaltain presidentiksi halajavan senaattori Rymanin kampanjaa. Kunnianhimoiset bloggaajatoimittajat ajattelevat kampanjan olevan loistava alku heidän uralleen. Ja sitä se on – hinta vain osoittautuu kovin korkeaksi. Pian nimittäin ilmenee, että jokin vaikutusvaltainen taho ei tahdo uudistusmielistä ja liberaalia Rymania maan johtoon. Ihmeelliset onnettomuudet alkavat verottaa väkeä, ja George, Shaun ja Buffy ovat pian korviaan myöten valtavan salaliiton verkossa. Voiko siitä? Saada kerrottua totuuden, ja säilyä samalla hengissä?

Toimintakertomuksen lisäksi kyseessä on myös lääketieteellinen trilleri – Grant on nimittäin tehnyt taustatyönsä kuin todellinen supernörtti, ja kuolleet haudoistaan nostavasta Kellis-Amberlee -viruksesta kerrotaan todella yksityiskohtaisesti. Joitakin kirjan ns. infodumpit saattaisivat häiritä, mutta minä arvostan huolella rakennettua maailmaa miljoonine yksityiskohtineen, enkä siis todellakaan pannut pahakseni kaikkea Grantin lukijan kanssa jakamaa informaatiota. Maailmanrakennus onkin yksi Feedin suurimpia ansioita.

Eikä siinä vielä kaikki: kirsikkana kakun päällä kirja käsittelee myös journalismia, sen tarkoitusta ja nykytilaa. Kaikkia bloggareita kiinnostanee erityisesti tämä osio, sillä se ei oikeastaan tunnu kovin kaukaa haetulta. Massamediaan ei ole Feedin maailmassa ole luottamista, ei sen jälkeen kun lehdet tekivät parhaansa peitelläkseen zombien ilmestymistä, ja siten vaikuttivat varsin suorasti Yhdysvaltain populaatiota kohdanneeseen massiiviseen tuhoon. Bloggarit sen sijaan ovat itsenäisiä toimittajia, jotka kertovat totuuden. Hinnalla millä hyvänsä.

Jos tämä kaikki kuulostaa valtavalta määrältä aiheita ja informaatiota yhteen kirjaan, niin olet aivan oikeassa. Jollakin maagisella tavalla Grantin onnistuu kuitenkin pitää kaikki langat käsissään. Joissakin ylistävissä arvioissa Grantin sanottiin jopa kertakaikkiaan uudelleenkeksineen zombigenren, ja minä olen aika lailla valmis allekirjoittamaan väitteen. Tekee melkein mieli sanoa, että tästä ei kirja enää parane. Enkä ole vielä edes päässyt kertomaan sarjan inhimillisistä ja rakastettavista päähenkilöistä! Joita Grant ei muuten kohtele silkkihansikkain – harvinaista kyllä, kirjailija ei epäröi tappaa hahmoja, joihin lukija on juuri ehtinyt kiintyä kuin ystävään ikään. Kill your darlings, totta tosiaan. Tässä tarinassa kukaan ei ole turvassa. Tällaista brutaaliutta on pakko arvostaa, huolimatta siitä että se sai ainakin minut itkemään silmät päästäni.

Kaiken muun hyvän lisäksi Feed kertoo mielenkiintoisesti siitä, miten maailma saattaisi zombien kaltaiseen uhkaan reagoida ja siihen sopeutua. Ihmiset ovat upottaneet itsensä. He viettävät kaiken aikansa sisätiloissa, väkijoukkoja vältellen, ja alistuvat mahdollisen infektion paljastaviin verikokeisiin jatkuvasti, minne tahansa menevätkin. Tästä voi vetää monia yhteyksiä nykymaailmaan, ja etenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeisiin Yhdysvaltoihin. Ihmiset luopuvat yksityisyydestään ja vapaudestaan, sillä vaihdossa heille luvataan turvallisuutta. Mutta kenen etua tämä palveleekaan? Grantin viestiä ei voi kutsua hienovaraiseksi, mutta ei tarvitsekaan, sen verran puhutteleva se on.

Kuulostaako jo liian ylistävältä? Myönnän, rakastan tätä kirjaa koko zombiepidemiaa odottavasta sydämestäni. Feedin lisäksi myös sarjan toinen osa, Deadline, pääsi itsestäänselvästi viime vuoden zombikirjalistani kärkipaikoille. Blackout, kaksi päivää sitten ilmestynyt kolmososa (jota odottelen postiluukusta kolahtavaksi hetkellä millä hyvänsä, voi tätä jännitystä ja piinaa!) onkin kenties eniten tänä vuonna odottamani kirja. Mutta ennen sen avaamista on vielä luettava Deadline uudelleen, niin että pääsen varmasti solahtamaan saumatta sarjan maailmaan ja voin nauttia Georgian ja kumppaneiden salaliittojahdista täysin rinnoin.

Loppuhuomautuksena sanottakoon, ettei tämä teksti todellakaan tee kirjalle oikeutta. Koska olen surkea referoimaan juonikuvioita ja taustoja, suosittelen kiinnostuneita lukemaan lisää kirjan maailmasta The Booksmugglers -saitin laadukkaasta arviosta tai vaihtoehtoisesti Taikakirjaimet-blogin (omaa hehkutustani kriittisemmästä ja kenties myös informatiivisemmasta) arviosta.

Ja sitten… Niin, mitä te vielä odotatte! Hankkikaa äkkiä Feed käsiinne! Ette tule pettymään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s