Viikon lipsahdus: Random Family (suom. Vapauden vangit – kotipaikka Bronx)

Oletus

Adrian Nicole LeBlanc: Random Family – Love, Drugs, Trouble, and Coming of Age in the Bronx

Scribner 2003

416s.

Tämä tässä on raskas kirja. Ei ainoastaan fyysiseltä kooltaan (kyseessä on meinaan varsinainen tiiliskivi – suurikokoisessa, suomenkielisessä painoksessa on peräti 539 sivua), vaan myös ja erityisesti sisällöltään. Toisinaan tarina tuntuu niin vastoinkäymisistä painavalta ettei sitä ole jaksaa taivaltaa eteenpäin. Ajatuskin kertomuksen henkilöhahmojen elämästä kauhistuttaa, väsyttää, vituttaa ja itkettää. Etenkin kun koko ajan jossakin takaraivossa tykyttää tieto siitä, etteivät nämä henkilöt ole keksittyjä eivätkä tapahtumat fiktiota. Tämä kaikki on totta. Joku elää tämän kaiken oikeasti. Se on vaikea ajatus.

Random Family on kertomus Bronxista ja sen ihmisistä, ja etenkin neljästä heistä. Kaunis Jessica haaveilee paremmasta elämästä, poissa getosta jossa koko perhe asuu pienessä asunnossa eikä raha koskaan riitä. Haave makeasta elämästä toteutuu, ainakin hetkeksi, kun Jessica tutustuu komeaan ja rikkaaseen huumediileri Boy Georgeen. Jessican pikkuveli Cesar puolestaan elää nopeaa elämää ja oppii jo varhaisteininä Bronxin miesten tavoille, kantamaan asetta, ryöstämään ja rötöstelemään. Cesarin lahkeen liepeessä roikkuu Coco, kiltti ja perhekeskeinen Coco, jonka tulevaisuudessa häämöttää se perinteinen tie: monta lasta monelta eri isältä, ruokakupongit ja virastot, vankilavierailut vuosien ajan… Eikä tunnelin päässä minkäänlaista valoa.

Toimittaja Adrian Nicole LeBlanc käytti kirjan henkilöiden seuraamiseen ja heidän kanssaan elämiseen yli kymmenen vuotta, ja se näkyy. Neljä päähenkilöä perheineen, läheisineen, lukuisine ystävineen ja sukulaisineen ja vaihtuvine seurustelukumppaneineen tulevat tutuiksi. Naiset saavat lapsia lasten perään, ensimmäisensä ollessaan vielä lapsia itsekin. Pojat istuvat vuosia vankilassa ja kasvavat siellä miehiksi – millaisiksi, siitä ei aina ole varmuutta. Heistä kaikista piirtyy kuva, heidän elämästään, ja LeBlanc kertoo sitä kuten romaania.

Helsingin Sanomat kutsuikin kirjaa dokumenttiromaaniksi. Erona kaunokirjallisuuteen on kuitenkin se, ettei tässä tarinassa ole selkeää draaman kaarta eikä etenkään onnellista loppua. Romaanissa kaikki kääntyisi loppujen lopuksi hyväksi, mutta todellisuudessa niin käy vain harvoin. Hetkittäiset onnenkantamoisetkin jäävät sellaisiksi, vain hetkittäisiksi: kun tuuri tuo tielle vaikkapa suuren summan rahaa, kuluu se Bronxissa pian huumeisiin, merkkivaatteisiin, hetken kestävään leveään elämään. Vaan ei Jessicaa perheineen siitä oikein voi syyttääkään – tämä hekti, just nyt, on kaikki mitä heillä on. Huomista on vaikea suunnitella, jos se tuntuu liian raskaalta ajatellakin. Tai jos tietää, ettei sitä välttämättä tule – monet kuolevat huumeisiin, jengisotiin, joskus vain satunnaiseen väkivaltaan. Ja sitten vankila korjaa loput.

Lukukokemuksena Random Family ei ole millään tavalla helppo (erityisen vaikeaa oli lukea lapsista, jotka kasvavat aikuisten ja synkän todellisuuden jaloissa, jääden usein täysin vaille huomiota), mutta liialta synkkyydeltä sen pelastaa kirjassa kuvattujen ihmisten valtava elämänhalu ja pohjimmiltaan positiivinen asenne. Heihin eläytyy ja heille toivoo parasta. Samalla vähän moittii itseään omista valituksistaan ja murheistaan, jotka alkavat näyttää naurettavan pieniltä. Random Family on kirja, jota lukiessa miettii: tämä on tärkeä tarina. Kaikkien pitäisi lukea tämä.

2 responses »

  1. Mua kaikkea muuta kuin huvittaa lukea tämä, mutta silti on sellainen olo, että lienee kuitenkin pakko. Luultavasti tekisi hyvää myös esimerkiksi siellä presidentin perustamassa syrjäytymisen ehkäisy -työryhmässä lukea tämä. Vaikkei suoraan tätä maata kuvaakaan.

  2. Itselleni tämä oli jo toinen lukukerta, joten jokin kikka tässä kirjassa on, niin ettei se ole pelkkää toivottomuutta ja tervan juontia. Vaikka ei ehkä ihan keveäksi rantalukemiseksi sovellukaan. Mutta suosittelen siis teokseen tarttumista, ehdottoman lämpimästi!

    Ja joo, veikkaan että monellekin päättäjälle tämän ja muiden tämänkaltaisten kirjojen lukeminen voisi olla hyvästä. Jos vaikka maailma sieltä norsunluutornistakin katsottuna voisi näyttää vähän erilaiselta sen jälkeen, edes hetken aikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s