Margaret Atwood: In Other Worlds

Oletus

Margaret Atwood: In Other Worlds

Nan A. Talese 2011

272s.

Nyt mennään kyllä aika metatasolla: tämä kirja ei ole dystopia, vaan kirja dystopisista kirjoista, niiden kirjoittamisesta ja lukemisesta.

In Other Worlds -esseekokoelma tarttui mukaani kirjakaupan alennushyllystä, eikä ostopäätöstä tarvinnut pitkään pohtia. Margaret Atwood on nimittäin yksi suosikkikirjailijoitani, ja tämän dystopiat (Orjattaresi, Oryx ja Crake sekä Herran tarhurit) kaikki suosikkikirjojeni listalla. Varoituksen sana lienee siis paikallaan: tapanani on lukea Atwoodia hieman ruusunpunaisten lasien läpi. Meillä kaikilla lienee kirjailija tai pari, joihin suhtaudumme aika kritiikittömästi, ja Atwood on ehdottomasti minun heikko kohtani.

In Other Worlds on varsin perinpohjainen kertomuskooste, jossa Atwood käy läpi omaa suhdettaan scifiin/spefiin niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Atwoodin kirjoja fanittavana pidin tietysti eniten osioista, joissa tämä taustoitti omia teoksiaan, mutta myös tämän pohdinnat dystopioista ja utopioista sekä näiden kahden suhteesta olivat todella kiinnostavia. Erityismaininta on annettava Atwoodin lapsuutta käsittelevälle osiolle, jossa tämä kertoo varhaisista mielikuvitusmaailmoistaan (joissa oli muun muassa lentäviä superpupuja). Atwood kuvaa todella taitavasti lapsen mielelle niin luontevaa tapaa luoda erilaisia maailmoita ja upota niihin.

Kirja pohtii myös paljon sitä, mitä scifi tarkalleen ottaen on. Atwoodhan on kuuluisa siitä, että kieltää kirjoittavansa science fictionia – hänen mukaansa esimerkiksi Oryx ja Crake on spekulatiivista fiktiota, sillä marsilaisten ja avaruussotien sijaan kirja käsittelee geenimuuntelun kaltaisia asioita joiden pohja on jo olemassa. Tästä vain vähän pidemmälle kehittelevä kirjailija ei hänen mukaansa kirjoita scifiä. Onkin hauska lukea pohdintoja paljonkin toisistaan poikkeavista määritelmistä tälle parjatulle sanalle ja genrelle. Esimerkiksi Ursula Le Guin käyttää scifi-sanaa kirjoista, jotka käsittelevät asioista jotka voisivat tapahtua – siis siitä, mitä Atwood nimittää spefiksi. Todellisuuspohjaa vailla olevia asioita Le Guin puolestaan kutsuu fantasiaksi, ja Atwood scifiksi. Erilaisia näkemyksiä siis riittää, ja jos edes nämä kaksi grande damea eivät ole asiasta yksimielisiä, niin tuskinpa fanienkaan kannattaa enää keskenään asiasta vänkyttää.

Kirjan ainoa heikohko osa olivat mielestäni eräänlaiset kirjallisuusesseet, joissa Atwood kirjoittaa itseensä vaikuttaneista teoksista ja suhteestaan niihin. Lieneekö omaa kärsimättömyyttäni, mutta en ole millään jaksaa analyysia kirjoista joita en tunne. Minulle tutuista teoksista sen sijaan luin mielelläni, ja esseet saivatkin minut kaivamaan kirjahyllyn perukoilta muun muassa Huxleyta ja Orwellia uudelleenlukuun. Täysin epäonnistunut osio ei siis ollut, vaikka myönnänkin skipanneeni esseistä muutaman vain pikaisesti niitä selaillen.

Ja sivuhuomiona jaettakoon kirjan herättämät muistot Orwellin Eläinten vallankumouksesta: Atwood oli minun tavallani saanut kirjan käsiinsä hitusen liian nuorena, ja raastava lukukokemus oli yhä mielessä. Tiedän ihan tarkalleen mitä hän tarkoittaa teoksesta kirjoittaessaan:

“To say that I was horrified of this book would be an understatement. The fate of the farm animals was so grim, the pigs were so mean and mendacious and treacherous, the sheep were so stupid. Children have a keen sense of injustice, and this was the thing that upset me the most: the pigs were so unjust. I cried my eyes out when Boxer the horse had an accident and ass carted off to be made into dog food instead of being given the quiet corner of the pasture he ha been promised.”

Voi Boxer-heppa parkaa! Pelkkä kappaleen lukeminen alkaa yhä itkettää, vaikka siitä lieneekin lähemmäs parikymmentä vuotta kun viimeksi olen kyseisen kirjan lukenut. Muistan itkeneeni isälleni, että eikö kukaan voinut hakea Boxeria pois, viedä sitä kotiin ja vaikka vähän paijata. Minä olisin ihan varmasti sen ottanut, Boxer olisi voinut asua mun huoneessa ja minä olisin rakastanut sitä ikuisesti!

Snif. Nyt pitää mennä ensin vähän itkeskelemään, ja sitten äkkiä ostamaan Eläinten vallankumous uudelleenlukua varten.

 

In Other Worlds on luettu myös Sivukirjastossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s