S. G. Browne: Breathers

Oletus

S. G. Browne: Breathers

Broadway Books 2009

320s.

Breathers -kirjan kansi jäi kummittelemaan mieleeni törmättyäni siihen kirjablogeissa teoksen ilmestymisen aikoihin. Näin hienolla kannella varustetun kirjan on pakko olla ihan tykki! Olinkin revetä riemusta löytäessäni kirjan eurolla kirpparilta, ja se kiilasi välittömästi lukupinoni kärkeen.

Kirja alkaa kiinnostavasti. Kolmekymppinen Andy on kuollut auto-onnettomuudessa – ja herännyt ’henkiin’ muutama päivä myöhemmin. Onnettomuuden runtelema ja sen jäljiltä mykkä Andy on menettänyt entisen elämänsä ja asustaa nyt vanhempiensa viinikellarissa. Vanhempien ei ole helppo hyväksyä pojassaan tapahtunutta muutosta – Andyn isä uhkaa jatkuvasti lähettää poikansa zombieläintarhaan tai tiedekokeilujen koekaniiniksi, ja äiti ruiskuttaa ilmanraikastinta pullokaupalla sekä kirkuu aina kun Andy yrittää tätä koskettaa.

Helppoa ei ole viinikellarin ulkopuolellakaan. Huolimatta siitä, että zombeja on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, ei yhteiskunta hyväksy heitä. Sosiaaliturvatunnusta ei voi uudelleenaktivoida, nettiä ei saa käyttää, ja jos viaton zombi koettaakin lähteä bussiajelulle tunteakseen itsensä hetkeksi normaaliksi, seuraa siitä kaaos. Kaaos joka päättyy yleensä rankkurin saapumiseen ja seuraavien päivien viettämiseen löytöeläintalossa, kopissa kissanhiekkalaatikon ja kuivaruoan kanssa… Eikä se vielä mitään – zombit joutuvat säännöllisesti myös silmittömän väkivallan kohteiksi.

Kaikenkaikkiaan Andyn uusi ’elämä’ on siis aika syvältä. Kaikki kuitenkin muuttuu Andyn tavatessa Anonyymien epäkuolleiden kokouksessa Ritan ja rakastuessa. Yhdessä he keksivät mitä tapahtuu jos zombit alkavat syödä ihmislihaa. He alkavat myös organisoida zombien vastarintaa. Ja sitten kaikki alkaa mennä pieleen – niin kirjan päähenkilöille kuin lukijallekin.

Hupaisana ja osuvanakin satiirina alkanut kirja alkaa nimittäin tässä vaiheessa todella vinoutua, ja ainakin minun makuuni vähän liikaa. Alun musta huumori vedetään todella överiksi: Andy muun muassa tappaa ja syö vanhempansa, ja hehkuttaa näiden makua sivutolkulla. Äidin kyljestä valmistetaan romanttinen ateria kahdelle, ja isän sormista saa grillibileisiin kivaa sormiruokaa. Tässä vaiheessa alun viehättävä vinous muuttuu vain hölmöksi ja irvokkaaksi. Myös kirjassa paljon käytettävä If you haven’t killed your parents and stuffed them in the freezer, you probably wouldn’t understand -tyyppisten lauseiden toisto alkaa naurattamisen sijaan vain ärsyttää.

Breathers yrittää olla samanaikaisesti poliittinen ja hauska kirja, ja siihen päälle vielä pelottava jännäri. Alun taitavan tasapainoilun jälkeen se kuitenkin epäonnistuu tässä surkeasti, ja tarina lässähtää tyylien sekamelskaksi jota lukee lähinnä hämmentyneenä. Mikä tässä oikein on pointtina? Kirjan loppu ei auta sekään, sillä jonkinlaisen yhteenvedon tarjoamisen sijaan se tulee yllättäen eikä tunnu sopivan aiempaan tarinaan mitenkään.

Jos totta puhutaan, halusin ihan todella pitää tästä kirjasta. Sillä eihän zombeja erilaisten syrjittyjen ihmisryhmien tilanteen kommentoimiseen käyttävä poliittinen teos voi olla huono? No, kyllä vaan voi. Saattaa toki myös olla, että huumorintajuni ei vain riittänyt. Oli miten oli, tiedän nyt mitä ilmaisulla ”don’t judge a book by its cover” todella tarkoitetaan. Sen alkuperäinen lausahtaja oli varmaankin lukenut Breathersin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s