Madeleine Roux: Allison Hewitt Is Trapped

Oletus

Madeleine Roux: Allison Hewitt Is Trapped

St. Martin’s Griffin 2011

340s.

Books_Allison-Hewitt-is-Trapped

Käynnissä lienee jonkinlainen keskinkertaisten kirjojen lukujakso, sillä Allison Hewitt Is Trapped oli kertakaikkiaan juuri sitä: kaikinpuolin keskinkertainen. Kirjassa parasta on kenties sen alkuasetelma (kirjakaupassa työskentelevä Allison jää kauppaan jumiin, kun zombit ilmestyvät yllättäen katukuvaan) sekä erikoinen muoto – kirja kerrotaan nimittäin kokonaisuudessaan blogitekstien muodossa.

Roux kirjoitti käsittääkseni kirjan juurikin tällä tavalla, sitä ’bloggaus’ kerrallaan netissä julkaisten. Muoto tekee kirjasta peruskirjaa kiinnostavamman, mutta on samalla sen heikko kohta. Allison kirjoittaa blogiinsa hyvin yksityiskohtaisesti ja tarinallisesti… Kaiken kaikkiaan tavalla, jolla en missään nimessä uskoisi yhdenkään zombiapokalypsin keskellä elävän alkavan kertomustaan ylös kirjata. Blogiteksteihin tulee myös kommentteja muilta selviytyjiltä, ja sama realismin puute tökkii sekä niissä että Allisonin vastauksissa. Siis oikeasti – huulenheittoa netissä, kun elävät kuolleet mellastavat ympärilläsi? Jotenkin en usko, että homma menisi ihan näin.

Toisaalta, onko zombikirjalta ylipäänsä oikeutettua vaatia realismia?

Niin tai näin, tämä tietynlainen tyylirikko vaivasi minua koko kirjan ajan. Tarina pyrkii paikoin olemaan oikein kepeä ja humoristinen, ja esimerkiksi päähenkilönsä lahdatessa zombeja kirveellä ei moisen puuhan sivutuotteena väistämättä syntyvää gorea mainita sanallakaan… Mutta sitten yhtäkkiä tapahtuukin kauheuksia, jotka tuntuvat olevan kuin eri opuksesta peräisin. Allison muun muassa kylmän viileästi leikkaa selviytyjäporukkansa pettäneeltä mieheltä jalat irti kirveellään, ja jättää tämän sitten zombien syötäväksi. Ja ei, kohtauksessa ei tosiaankaan ole mitään hauskaa. Sen sijaan se hämmästytti ja vähän inhottikin.

Tällainen lintu-vai-kala -tyyppinen vaiheilu on minulle lukijana valtava kompastuskivi, sillä sävyn hurja heittelehtiminen hankaloittaa eläytymistä ja tarinaan asettumista. Allison Hewitt ei ollut Can You Survive the Zombie Apocalypse?-tyyppinen hupikirja, mutta siitä ei myöskään löytynyt vaikkapa The Reapers Are the Angelsin syvyyttä. Niin, ja nyt kun valittamisen makuun päästiin: edes lupaavaa kirjallisuusteemaa ei juurikaan hyödynnetty – luvut on kyllä nimetty kirjojen mukaan, ja kerran Allison on lähes tapattaa itsensä koettaessaan hamstrata ruoan lisäksi myös kirjoja. Mutta siinä se.

Kirja putoaa siis siihen valitettavaan ihan jees -osastoon, johon kuuluvia teoksia ei varsinaisesti inhoa, ja kyllähän ne mieluummin loppun lukee kuin turpaansa ottaa… Mutta joista ei parin vuoden päästä muista enää kuin sen, että ne on luullakseen lukenut. Eikä siitäkään välttämättä ole enää ihan varma.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s