[Jotain ihan muuta] Laura Save: Paljain jaloin

Oletus

Viikon lipsahdus -otsakkeen alla ilmestyy muualla julkaistuja arvioitani kirjoista, joilla ei ole mitään tekemistä maailmanlopun kanssa.

 

Laura Save: Paljain jaloin

WSOY 2013

380s.

pj

Laura Saven Paljain jaloin nimetään sen ensisivuilla romaaniksi, mutta kirjaa on vaikea lukea vain sellaisena. Kun syöpään sairastumisesta kertovan teoksen kansiliepeessä kerrotaan kirjoittajan menehtyneen ennen teoksen julkaisua, ei lukiessaan voi teeskennellä kyseessä olevan mikä tahansa fiktiivinen tarina.

Useissa arvioissa onkin esitetty kirjan olevan enemmänkin dokumenttiromaani, ja sellaiselta se tosiaan tuntuu. Osittain Saven päiväkirjamerkintöihin perustuva kirja on paikoin puhekielinen, ja tietyssä raakuudessaan erittäin todentuntuinen. Save kertoo kaunistelematta siitä, millaista on sairastua juuri kun on uunituore äiti ja vaimo, lääketieteen opiskelija, nuori nainen jolla on kaikki vielä kovin kesken. Syövän vaikutukset omaan psyykeen, parisuhteeseen ja koko elämään tulevat tekstistä kaunistelematta esille.

Vaikka kirjan aihe on raskas, on teksti itsessään sujuvalukuista. Kielellä ei tässä kirjassa kikkailla, vaan se on olemassa ennen kaikkea välittääkseen viestin, kirjatakseen ylös Saven ajatukset vaikean matkan ajalta. Saven pöydälle avoimesti latomiin tunteisiin on helppo eläytyä, ja kirjan kiirehtii kerralla alusta loppuun, sitä kertaakaan käsistään laskematta.

Koskettavan tarinansa lisäksi Paljain jaloin toimii tarpeellisena muistutuksena ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan ja esimerkiksi SOS-kriisiauton kaltaisten palveluiden suunnattomasta tärkeydestä. Niiden merkitys sairastavalle ihmiselle tulee hyvin selväksi ja ase antaa ajattelemisen aihetta, etenkin näin budjettileikkausten ja äärimmilleen ajetun sairaanhoitohenkilökunnan aikakautena. Tuleeko sairaiden tosiaan kärsiä vielä säästöistäkin?

Kaiken kaikkiaan kyseessä on kirja, joka laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kasvokkain Saven tekstin kanssa ollessaan lukija ei voi olla miettimättä elämän ja meille suodun ajan rajallisuutta – sekä sitä, osaammeko arvostaa sitä tarpeeksi. Tuo aika kun tuntuu terveenä niin rajattomalta. Paljain jaloin tekee siis juuuri sen, mitä Save loppusanoissaan siltä toivoo: kannustaa elämään ”rohkeaa ja itsensä näköistä elämää”.

 

Julkaistu kirjallisuuslehti Lumoojan numerossa 1/2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s