Se on loppu ny! Ai mikä? No se pahuksen kirjanostolakko tietysti!
Jännittävää kyllä, ensimmäisenä lakon jälkeisenä päivänä minua ei vallannut järjetön kirjanostomania. Olin vähän pelännyt, että niin saattaisi käydä. Sen sijaan tepastelin ihan rauhassa ympäri ulkoilmakirpputoriksi muuttunutta kaupunkia, ja parin tunnin kierrokselta mukaani tarttuivat vain nämä teokset:
Olen aika iloinen ja ylpeä siitä, etten päätynyt ostamaan kaikenkarvaisia opuksia ihan silkasta ostamisen ilosta. Kirjanostolakko sai minut nimittäin pohtimaan kirjashoppailutapojani, ja onnistuin myös identifioimaan helmasyntini. Koska ostan kirjoja lähes yksinomaan käytettyinä, tulee teoksia toisinaan lapattua ostoskoriin pelkällä perusteella ”kun se nyt on tossa, ja kun kerran halvalla saa.” Niinpä hyllyyn kertyy kasoittain kirjoja, joista en kaikista ole välttämättä edes ostohetkellä hirveän innoissani.
Aika järisyttävä havainto, muuten! En ollut koskaan pitänyt itseäni niin minkäänsorttisena ostoholistina, mutta yhä tässäkin iässä voi näköjään oppia itsestään uutta. Hei, olen Oona, ja olen bookshopaholic!
Valitettavasti en kuitenkaan ole nyt täydellisen valaistunut, ja näistä hienoista havainnoista huolimatta en ole ihan heti ryhtymässä uuteen lakkoon. Moinen meinaan raastaa naista. Yritän kuitenkin pitää mielessäni lakosta oppimani asiat, ja tästä lähtien tarkastella kriittisesti jokaista kirpparipöydästä tai kierrätyskeskuksen hyllystä nappaamaani teosta: haluanko minä tämän, ihan todella? Tuntuuko siltä, että suorastaan tarvitsen tämän kirjan? En aio kieltää itseltäni teoksia jotka todella tahdon, mutta ihan-kiva-ehkä-tän-voisi-joskus-lukea -kategorian kirjojen ostamisen tulee ihan ehdottomasti loppua.
Siispä: ei enää turhakkeita! Kohti kirjakokoelmaa, jossa jokainen kirja on laulun lukemisen arvoinen!
Lopunajan lauseet 
Minä olen jo pitkään pitänyt sen periaatteen, että ostan kirppareiltakin vain sellaisia kirjoja, jotka ovat lukulistallani tai muuten todella kiinnostavia. Se on kyllä pitänyt ja näin ollen hyllyssäni on tälläkin hetkellä vain sellaisia lukemattomia, joiden lukemista odotan kovasti 🙂 Tänäänkin pyörittelin kirppareilla useampaa kirjaa käsissäni, mutta lopulta ostin vain kaksi! Toinen on lukulistallani ja toinen meni sisarelleni. Hih!
Tuo on kyllä todella hyvä periaate! Minussa on vähän hamstraajan vikaa, ja siksi kai tapanani on haalia ympärilleni kaikki mahdolliset löytämäni kirjat, ajatuksella ”kyllä mä vielä joku päivä tämän luen”. Mutta nyt kyllä otan järjen käteen ja alan vetää tiukempaa linjaa!
Minäkin pyrin hankkimaan vain kirjoja, jotka todella haluan lukea. Poikkeuksena ovat klassikot, joita hamstraan välillä syistä, joita en itsekään tiedä. Esimerkiksi tänään piti perustella mielessäni itselleni, miksi minun tulee saada ostaa Vladimir Nabokovin Lolita omaan hyllyyn.
Haa, minulla on ihan sama juttu! Joistakin kirjoista tulee vain sellainen olo, että ”tämä pitää ehdottomasti olla omana, tämä kuuluu kaikkien kirjahyllyyn!” Välillä kyllä mietin, että pyrinköhän moisella vain vakuuttelemaan itselleni olevani jotenkin erityisen sivistynyt… Usein kun käy niin, että monet klassikoista päätyvät vain keräämään pölyä hyllyssäni. Mutta siitä huolimatta niiden olemassaolo, siinä ihan käden ulottuvilla, saa olon tuntumaan jotenkin turvalliselta.
Onneksi olkoon sisukkuudesta (ja vielä isompi onni että se on ohi ;D)
Olen pienestä pylleröstä lähtien haaveillut kotikirjastosta, joten perustelen juurikin nuo kirppari- ja huutonettilöydökset aina sillä… On silti pitäydyttävä tuossa samaisessa ajattelussa, aionko todella lukea kirjan. Ja hyvä niin, ompahan sitten vanhana mummona omannäköinen ja persoonallinen kirjakokoelma!
Mielenkiintoista kuulla, mitä tykkäät tuosta Happiness Projectista! Mulla on sen ”sisko”, One-Sentence Journal – A Five Year Record 🙂
Minäkin olen rakentanut kotikirjastoa vuosia, ja kirjojen runsaudessa on jotakin tosi rauhoittavaa. Samalla olen kuitenkin todella osto- ja materiakriittinen, ja alan vähitellen ymmärtää, että ehkä tätä asennettani sopisi soveltaa myös kirjakokoelmaani… Mutta voi miten vaikeaa se on! Tällä hetkellä inspiraatiota on antanut erityisesti lähestyvä muutto, mutta vähän pelkään, että seuraavan pysyvän osoitteen saadessani alkaa kokoelma taas vaarallisesti karttua…
Hehe, i share your feelings 😀 Pyrin myös kaikin tavoin välttämään turhaa ja uutta, olen kierrätyksen ystävä ja sisustelen vanhalla. Toisaalta, kyllä valtaosa kirjahyllynkin sisällöstä on enemmän (reippaasti enemmän!) käytettyä kuin uutena hankittua, sillä olen jollain tapaa myös fiksoitunut ottamaan selvää kaikesta menneestä… Antakaamme itelle anteeksi, ja keskitytään nauttimaan hyvästä ja sivistävästä harrastuksesta 😉
Totta kyllä – moniin huomattavasti haitallisempiinkin asioihin voisimme rahamme ja hyllytilamme laittaa!