Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Oletus

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

WSOY 2012

330s.

15746205

Unna on erikoinen tyttö, joka ’skeittaa kuin Tony fucking Hawk’. Liike on Unnalle helppoa, mutta hän on myös erityisen säikky. Syy tähän selviää kun Unna törmää neljän erikoisen pojan porukkaan. Hänelle selviää, että he ovat kaikki faunoideja, osaksi eläimiä, ja Unnan voimaeläin on orava. Nuorelle tytölle avautuu uusi maailma, johon kuuluvat ihmiset lainaavat joitakin ominaisuuksiaan voimaeläimiltään. Mutta tässä maailmassa on myös Metsästäjiä…

Käärmeenlumoojassa parasta oli sen realistisuuden tuntu. Faunoidinuoret muun muassa harrastavat seksiä. Se tuntuu aidolta, ja juuri sitä odotan nuortenkirjoilta! Kirjailija ansaitsee valtavat aplodit myös ehkäisypuheen upottamisesta kirjaan. Salaman nuoret myös juovat olutta ja tupakoivatkin välillä, mutta tällaista käytöstä ei mielestäni esitetty mitenkään erityisen ihannoitavana puuhana. Kuten seksi, alkoholi ja tupakkakin vain ovat realistinen osa nuorten elämää – halusimme me vanhemmat ryppyiotsat tai emme.

Pidin paljon myös kirjan värikkäistä henkilöhahmoista. On virkistävää, että tytöille tarjotaan toisinaan myös vähän erilaisia samaistumisen malleja – esimerkiksi sellaisia kuin skeittaava ja lököhousuihin pukeutuva Unna. Myös Unnan romanttinen kiinnostuksenkohde Rufus oli sellainen tyyppi, että hetkittäin alkoi ihan itseäkin ihastuttaa! (Mutta minä olenkin heikkona tatuoituihin miehiin.) Salama on siis tehnyt hienoa työtä henkilöhahmoja kehitellessään. Jos jostakin pitää valittaa, niin hahmot eivät välttämättä aina tuntuneet aivan niin nuorilta kuin heidän sanottiin olevan, mutta olin valmis antamaan sen anteeksi.

Ja aivan erityisesti haluaisin vielä kehua Salaman kieltä. Kirjablogeissa on keskusteltu jonkin verran puhekielen käytöstä kirjojen dialogeissa, ja yleensä puhekieli kääntyykin kirjoihin kömpelösti. Silloin tuloksena on vaivaannuttavaa mä-kieltä, joka ei kuulosta luontevalta, raikkaalta eikä todelliselta. Mutta täysi kirjakieli ei oikein istu teinipäähenkilöiden suuhun sekään. Joidenkin arvioijien mielestä faunoiditeinien jutut kuulostivat oudoilta, mutta itse olen sitä mieltä, että Käärmeenlumoojassa on löydetty kielikysymykseen oikein hyvä välimuoto. Jälki on taitavaa: dialogissa käytetyt sanat ja vitsit kuulostavat todella aidoilta, tavalta jolla usein kuulee teinien puhuvan. Samalla kieli on kuitenkin myös säilyttänyt hyvältä kuulostavan rytmin eikä töksähtele. Melkein tekisi mieli vaatia Salamalta tämän salaisuutta jakoon, niin että muutkin nuortenkirjailijat voisivat ottaa asiasta mallia!

Taidan usein valittaa heppoisista nuortenkirjoista, jotka kliseisine vampyyreineen ja kömpelöine kielineen suorastaan aliarvioivat lukijoitaan. Käärmeenlumooja ei todellakaan sortunut tähän ja sen sijaan vei minut täysin mukanaan. Tällä kertaa ei tarvinnut kirjan kansien sulkemisen jälkeen katua lukemiseen kulutettua aikaa, jonka olisi voinut käyttää paremminkin! Aionkin ehdottomasti hankkia käsiini sarjan seuraavan osan, Piraijakuiskaajan, heti kun se ilmestyy.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s