Jaakko & Lauri Ahonen: Pikku Närhi

Oletus

Jaakko & Lauri Ahonen: Pikku Närhi.

Egmont 2012

126s.

327kansi

Pikku Närhi ei ole dystopinen eikä post-apokalyptinen sarjakuva, mutta jonkinlaista maailmanlopun tuntua kirjassa kyllä oli. Sellaisella henkilökohtaisella tasolla: tarina tuntuu kuvaavan elämää jota pelko hallitsee (silloinkin kun pelon kohde ei ole selvillä) ja pakahtunutta pysähtyneisyyttä, johon jähmettyneelle mikä tahansa rasahdus tai pieni muutos voi tarkoittaa jotakin kamalaa.

Närhipoika asuttaa pölyistä ja pimeää taloa sairaan äitinsä kanssa. Seiniltä tuijottavat esi-isien tuimat muotokuvat ja umpeenlaudoitettujen ikkunoiden takana on pelottava ulkomaailma. Mikä siellä odottaa?

Kuten jo arvata saattaa, kyseessä ei varsinaisesti ole mikään hyvänmielen sarjakuva. Visuaalisesti Pikku Närhi on aivan helvetin upea teos, jonka tummat ruudut luovat niin vahvan tunnelman ettei niitä melkein uskalla katsoa. Sarjakuvan vähäpuheisuus ei myöskään kevennä lukijan oloa siitä, että ihan kohta tapahtuu jotakin pahaa.

Ymmärrän hyvin miksi juuri tämä teos voitti sarjakuva-Finlandian. Tästä huolimatta en todellakaan tahtoisi lukea Pikku Närheä välittömästi uudelleen. Kirjan kannet kerran suljettuani en myöskään palannut sitä selailemaan, huolimatta siitä että upeat kuvat ansaitsisivat ehdottomasti tarkempaa tarkastelua. Mutta ei, en tosiaankaan tahdo ihan heti takaisin tähän tarinaan. Siihen Pikku Närhi on aivan liian puistattava ja ahdistava. Ja se jos mikä kertoo tekijöiden taidoista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s