Isaac Marion: Warm Bodies

Oletus

Isaac Marion: Warm Bodies

Vintage 2010

240s.

warm bodies

Warm Bodies on yksi niitä kirjoja, joiden alkupuoli ei tunnu sopivan yhteen loppupuolen kanssa. Tarina alkaa hylätyllä lentokentällä, jossa kuolleet nykyään elävät. “R” on yksi heistä – hän on unohtanut nimensä (se alkoi ärrällä, vain siitä hän on aika varma) ja sen kuka oli, mitä teki, minne oli menossa. Nykyisyys on hidasta paikasta toiseen siirtymistä lentokentän ympäri, ilman sen kummempaa tarkoitusta. Siisteistä vaatteistaan ja punaisesta solmiostaan R arvelee olleensa joskus bisnesmies tai muunlainen nuori ammattilainen. Kai. Se kaikki on menetetty, eikä siitä voi tietää.

Toisinaan R yrittää käydä keskusteluja parhaan ystävänsä M:n kanssa, mutta se on vaikeaa kun kumpikin kykenee vain vaivalla pusertamaan suustaan ulos muutaman sanan. R:n sisäinen monologi sen sijaan on runsasta ja kaunista – vain ääneenlausutun kanssa on vaikeuksia. Mietinnät siitä, millaista on kadottaa kyky tuottaa puhetta, muistuttivat minua ulkomailla asumisesta silloin kun ei vielä kykene puhumaan paikallista kieltä kunnolla: “In my mind I am eloquent, I can climb intricate scaffolds of words to reach the highest cathedral ceilings and paint my thoughts. But when I open my mouth, everything collapses.”

Isaac Marion kirjoittaa kaunista kieltä, ja R:n ajatukset ovat täynnä melankoliaa, kaipausta siitäkin huolimatta että kaipaaja on jo unohtanut mitä häneltä puuttuu. Siksi onkin harmillista, kun kirja puolivälinsä tienoilla alkaa siirtyä enemmän toimintaan. R tapaa Julien, ihmistytön jonka päättää pelastaa – osittain ehkä siksi, että sattui juuri syömään Julien poikaystävän aivot, ja tämän muistot koettuaan rakastuu Julieen itsekin. Siitä alkaa epätodennäköinen rakkaustarina, jota vastustavat niin ihmiset kuin zombitkin. R ja Julie eivät kuitenkaan anna sen lannistaa itseään, ja suhteensa kehittyessä nuoret rakastavaiset törmäävät moniin suuriin kysymyksiin. Voivatko zombit muuttua? Entä ihmiset? Voiko rakkaus parantaa?

Toimintaosuuden lässähdystä ja kertakaikkista yhteensopimattomuutta kirjan alun kanssa on hieman helpompi ymmärtää kirjan viimeisille sivuille päästäessä – kiitoksissaan kirjailija nimittäin mainitsee tarinan olleen alunperin novelli. I am a zombie filled with love -novellissa (jonka voi muuten lukea täällä) onkin juuri sama erityinen tunnelma kuin R:n ajatusosuuksissa kirjan alussa. Jos tämä sävy olisi pidetty yllä läpi koko teoksen, kyseessä olisi luultavasti nyt yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Ihan näin suuria kehuja en kuitenkaan voi antaa juuri kirjan toisen puoliskon sekä hieman liian helpolla saavutettavan loppuratkaisun vuoksi. Loppu jääkin aika tyhjäksi, ja samalla siinä on hieman opettavaisuuden makua. Joskin olen totta puhuakseni melkein valmis antamaan opettavaisuuden anteeksi. Mitä muutakaan voi, kun joku osaa kirjoittaa asiat auki niin kertakaikkisen kauniisti: “Peel off these dusty wool blankets of apathy and antipathy and cynical desiccation. I want life in all its stupid sticky rawness.”

One response »

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s