Monthly Archives: heinäkuu 2013

[Jotain ihan muuta] Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina

Normaali

Hanna Jensen: 940 päivää isäni muistina

Teos 2012

208s.

17159317

Kirjansa esipuheessa Hanna Jensen sanoo itse kaivanneensa muistisairauksia käsitteleviä teoksia, joissa yhdistyisivät sekä asiatieto että lähiomaisten kokemukset. Sellaisia ei löytynyt, mutta nyt Jensen on korjannut tilanteen kirjoittamalla itse tuohon kuvaukseensa sopivan kirjan. 940 päivää isäni muistina -kirjassa Jensen kertoo oman isänsä sairastumisen tarinan ja tiputtelee samalla sivujen väleihin aina siihen kertomuksen kohtaan relevanttia faktatietoa muistisairaan omaiselle: täältä saat tietoa, täältä voit pyytää apua, ota huomioon nämä asiat.

Kirja seuraa Jensenin isän voinnin muuttumista vuoden 2009 keväästä vuoden 2012 alkuvuoteen asti. Kertomus on surullinen, kuten ihmisen muuttumisen tai hiljallisen rapistumisen seuraaminen aina on. Jensen osaa kuitenkin ottaa mukaan myös positiivisen näkökulman – sen sijaan että kyseessä olisi kertomus isästä joka vähitellen katoaa, sanoo Jensen tähän tulleen lähinnä vain lisää. Ennen kipakka mies muuttui sairauden myötä mukavammaksi. Niinkin voi käydä. Omaisen sairastuminen muistisairauteen on siis monella tapaa traagista, mutta siitä huolimatta kaikki ei ole ainoastaan kamalaa.

Jensen ei kuitenkaan piilottele negatiivisiakaan tunteita. Omaishoidon valtava vastuu tulee selvästi esiin tämän kirjoittaessa myös siitä miten aina ei ole jaksaa tai tahtoa ja miten raskasta muistisairaan hoitaminen voi olla. Omaishoitajan tulee tietysti yrittää pitää yllä myös omaa elämäänsä, antaa aikaa omalle perheelle ja omalle työlle, mutta samalla sitä tulee helpoksi kärsineeksi huonosta omatunnosta. Pitäisikö potilaan kanssa olla joka päivä, kaikki päivät? Oikeita vastauksia ei oikein ole. Myös suomalaisen sairaanhoidon ikävät puolet tulevat kirjassa esiin: se miten palavereissä puhutaan kuin potilas ei olisi paikalla ollenkaan ja miten omaisille annetaan vain julmaa faktatietoa tiiviissä paketissa. Lakipiste saavutetaan kun äärettömän huonokuntoinen vanhus kotiutetaan väkisin vaikka tämä ei kykene edes istumaan, ei syömään eikä juomaan. Pistää vihaksi.

Suuttumus saa myös miettimään sitä miten sitä itse reagoisi muistisairauden osuessa lähipiiriin. Miten pärjäisin omien vanhempieni kanssa? Mitä voi tehdä jos iäkäs ihminen ei enää pärjää yksin, mutta tuettuun asumiseen ei ole yksinkertaisesti varaa? Jos ei ole taloa jonka myynnillä rahoittaa viimeiset vuodet? Onko köyhän kohtalona väistämättä terveyskeskuksen vuodeosasto, jossa vähitellen sitten kuihtuu pois? Kirjan herättämät ajatukset ovat ahdistavia ja pelottaviakin, mutta luultavasti pohtimisen arvoisia.

Kirja ei kuitenkaan ratsasta pelkillä kyynelpisteillä vaan kokenut toimittaja Jensen tietää myös oikein hyvin miten koukuttavaa tekstiä kirjoitetaan. Muistisairaiden omaisille kirja tarjoaa varmasti apua ja tukea, mutta taitavasti se nappaa otteeseensa myös ne joilla ei ole henkilökohtaista kosketuspintaa teoksen aiheeseen. Luin kirjaa kolmeen asti yöllä päästäkseni yhdellä istumalla sen loppuun saakka ja tiedän, että tulen miettimään sen tarinaa ja teemoja varmasti vielä pitkään.

Mainokset

The Hunger Games: Catching Fire -traileri julkistettu

Normaali

Pari päivää sitten Raija kirjoitti tulevista, kirjoihin perustuvista elokuvista ja samaan syssyyn huomasin että seuraavan Nälkäpeli-leffan trailerikin on juuri julkistettu. Tästä taitaakin siis tulla aikamoinen elokuvavuosi kirjanystäville!

En ollut ensimmäisestä Nälkäpeli-leffasta kauhean vakuuttunut, vaan se jäi enemmänkin ihan kiva-osastoon. Mutta tämä toinen vaikuttaa jo tiukemmalta tavaralta, ainakin trailerin perusteella. Pidin myös sarjan toisesta kirjasta ensimmäistä enemmän, lisääntyneestä poliittisuudesta johtuen, joten ehkä se johtuu siitä. Oli miten oli, pakkohan tämä on sitten marraskuussa mennä heti katsomaan.

Nälkäpelin lisäksi omalla leffalistallani ovat ainakin Raijan vinkkaama Ender’s Game (vaikka en ole vielä lukenut edes kirjaakaan, hyi minua!) sekä jo ilmestynyt The Great Gatsby. Niin, ja se World War Z tulikin jo nähtyä

Mitkä kirjoihin perustuvat elokuvat sinä aiot mennä katsomaan?

Kirjaostoksia

Normaali

Hämmentävää kyllä, olen näköjään unohtanut esitellä viimeisimmät kirjaostokseni. Kuinka saatoinkaan! No, rumpujen päristystä! Tässä ne nyt ovat:

1

Catherynne M. Valente: Palimpsest

Jane Rogers: The Testament of Jessie Lamb

Charles Yo: How to Live Safely in a Science Fictional Universe

Ira Levin: The Stepford Wives

Jean Hegland: Into the Firest

Philip K. Dick: Flow My Tears, the Policeman Said

Michael Logan: Apocalypse Cow

Pamela Sargent (ed.): More Women of Wonder

Teoksista yksi on peräisin netistä, yksi löytöeläinkodin kirpputorilta, ja yksi ostettu Suomen visiitin aikana Akateemisesta kirjakaupasta (johon parhaillaan pykättävä Starbucks-kahvila muuten ärsyttää minua aivan suunnattomasti). Loput, mukaanlukien Valenten ja Yun kirjat, löysivät tiensä luokseni paikallisesta kierrätyskeskuksesta naurettavaan euron tai parin hintaan kappale. Kierrätyskeskus = rakkautta.

Kirjastofillari!

Normaali

Rakastan suomalaista kirjastolaitosta, yksinkertaisesti ja ilman minkäänlaisia muttia. Aivan erityisesti tykkään pääkaupunkiseudun kirjastoista, sillä niissä keksitään koko ajan kaikenlaista uutta ja jännittävää. Kuten nyt esimerkiksi kirjastofillari.

kirjastofillari_helmet7631

”Tänä kesänä kirjasto tulee luoksesi! Helsingin kaupunginkirjaston kirjastofillarit ovat kesäkiertueella ja voit törmätä pyörien päällä liikkuvaan kirjastoon kadulla, rannalla, festivaaleilla tai pop-up-kirjastossa puistossa.”

Taidankin pian tarkastaa kartasta missä kirjastofillari polkee ja pyrkiä bongaamaan sen ihan livenä – olen nimittäin juuri suuntaamassa Suomeen kesäloman viettoon. Ja kirjastoreissut kuuluvat kesälomaani ehdottoman oleellisena (elleivät peräti kaikkein oleellisimpana) asiana! Paikalliskirjaston varaushylly notkunee jo etukäteen varaamieni teosten painosta ja suunnitelmanani onkin viettää seuraavat viikot lähinnä viltillä maaten ja kirjoja lukien. Ah, kesä! Kesä ja kirjastot!

Kirjojen kesken jättämisestä

Normaali

Kun Goodreads-sivusto löi hynttyyt yhteen Amazonin kanssa, vedin totta puhuakseni vähän hernettä nenään. En ole vieläkään leppynyt ihan kokonaan, mutta anteeksiantoni tuli tänään askeleen lähemmäs. Bongasin nimittäin Goodreadsin hienon infografiikan kirjojen keskenjättämisestä. Ja koska rakastan sekä kirjoja että infografiikoita, on näiden kahden yhdistäminen kenties paras mahdollinen tapa saada minut puolelleen.

1373380267-1373380267_goodreads_misc

Itse olen huono tekemään tietoisia keskenjättöpäätöksiä. Jotenkin luonteeni ei vain ole antaa moiseen myöten, vaan tahdon aina tahkota teoksen kuin teoksen sen katkeraan loppuun saakka. Muutenhan se tuntuu siltä, että kirja on voittanut! Olen kuitenkin vuosien aikana oppinut niin sanotun unohduskeskeytystaktiikan. Minulla on lukuvuorossa yleensä useita kirjoja samanaikaisesti, ja vaihtelen näiden teosten välillä jatkuvasti. Jos yksi kirjoista sitten tuntuu tervanjuonnilta, tapaa se kummallisen usein unohtua siihen rakoseen sängyn ja seinän välissä. Tai olohuoneen sohvan tyynyn alle. Tai johonkin muuhun paikkaan, josta sitä on kamalan epäkätevä lähteä hakemaan silloin kun tekee mieli alkaa lukea.

Tällä hienolla taktiikalla takaan sen, että en varsinaisesti jätä kirjaa kesken, vaan vain unohdan sen – niinpä minun ei tarvitse tunnustaa edes itselleni, että kyseinen kirja onnistui selättämään minut. Ja voin aina kuvitella, että palaan teoksen pariin ihan pian, kohta kohta, ehkä jo huomenna…! Itsepetos on kyllä toisinaan oikein hieno asia.

Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, on niitä kirjoja kyllä minullakin ihan rehellisesti kesken jäänyt. Viimeksi hylkäsin David Mitchellin Cloud Atlas-kirjan sekä klassisen Lady Chatterleyn rakastajan, molemmat jo ihan alkumetreillä. Minneköhän ne itse asiassa sittemmin katosivat? Ai niin, siellä sängyn ja seinän välissä taitaa olla yksi, ja olisiko se toinen yöpöydän takana…

Jätätkö sinä kirjoja kesken? Minkä kirjan hylkäsit viimeksi?

Elokuvissa: World War Z

Normaali

Kävin sitten katsomassa yhteen lempikirjoistani perustuvan World War Z-elokuvan.

poster

Ja mitäs siitä nyt sitten sanoisi. No, sanotaan vaikka niin, että leffassa oli kolme hyvää puolta.

  1. Siinä oli Brad Pitt.
  2. Voitin leffaliput kirjakaupan kilpailusta enkä siis joutunut maksamaan tästä “elämyksestä” itse.
  3. Olin jo trailerin perusteella päätellyt pätkän olevan aika huono, eikä pettymys siten ollut kauhean paha.

En kertakaikkiaan voi antaa anteeksi sitä, että elokuvalla ei ollut mitään tekemistä samannimisen kirjan kanssa. Toistan: ei mitään. Sen sijaan kyseessä oli perusrymistely – tiedättehän, sellainen leffa missä juostaan paljon edestakaisin, ja sitten tapahtuu räjähdyksiä. Tässä tosin juostiin paljon edestakaisin, zombeja karkuun, ja ammuttiin niitä zombeja. Vieläpä useissa eri maissa. Ja jotkut takaa-ajokohtaukset olivat toki jänniä… Mutta ei niistä silti kunnon elokuvaa saatu rakennettua.

Surullista kyllä, leffassa kiinnostavinta on sen viimeinen minuutti. Se koostuu uutiskuvamaisista pätkistä, joissa näytetään pilkahdus siitä mitä eri puolilla maailmaa zombisodan aikana/jälkeen tapahtui. Tämä oli ainoa kohta elokuvaa, jossa tuntui hieman alkuteoksen kaikuja. Kirjassa vahvinta oli mielestäni juuri sen realismin tuntu, ja tämän saman tunteen puuttuminen elokuvasta suututti minua kenties kaikkein eniten. Leffa nimittäin viskaa realismin surutta yli laidan, siitä pätkääkään piittaamatta. Vai mitä sanotte siitä, että kun sotilaalta leikataan käsi irti zombien pureman jälkeen, ei kyseinen solttu ole asiasta juuri milläänsäkään, vaan jatkaa juoksemista ja ampumista – nyt vain yhdellä kädellä.

Höh.

Olisin voinut hermostua tästä kaikesta ihan totaalisesti, mutta kuten sanottu, onneksi odotukseni elokuvaa kohtaan eivät alunperinkään olleet kovin korkealla. Sillä eihän sitä voi olettaa, että laatu suorastaan tihkuisi tällaisesta tilkkutäkistä – elokuvan käsikirjoittajat vaihtuivat suunnilleen yhtä useasti kuin Brad Pittin sukat, ja sen loppukin filmattiin kokonaan uudelleen. (Tekovaiheen katastrofitarinasta kiinnostuneille suosittelen Vanity Fairin artikkelia Brad’s War, joka on melkein jännempi kuin elokuva itse.) Alkuperäinen loppu oli ilmeisesti Venäjälle sijoittuva eeppinen taistelukohtaus joka kuitenkin poistettiin koska se oli liian synkkä. Häh – tässä on kyse zombeista! Zombimaailmansodasta! Ei sellaisen keskellä varmaankaan ole hirveästi tilaa olla yliamerikkalaisen toiveikas ja valoisa!

Siispä: niille, jotka tykkäävät verettömästä (ne ikärajat, nähkääs) peruszombirymistelystä, elokuva saattaa olla ihan myönteinen yllätys. Mutta kirjaa rakastaneet varokaa – tulette luultavasti vain harmittelemaan tuhlattuja rahojanne. Oikeastaan saisitte rahallenne paremmin vastinetta, jos ostaisitte samalla summalla kirjasta toisen kappaleen.

Tiivistyksenä ja loppukevennyksenä tarjoiltakoon tämä Oatmealin kuva, joka havainnollistaa hienosti kirjan ja siihen (muka) perustuvan elokuvan yhtymäkohdat:

z

Kirjain pois kirjan nimestä: Omat ehdotukseni

Normaali

Viikonloppu kului hupaisasti Yksi kirjain pois kirjan nimestä -meemiä pohtien ja itsekseni kikatellen. Ja koska ulkomailla asuvana en oikein voi jakaa keksintöjä ystävieni kanssa (tai voisin, mutta he eivät ymmärtäisi, kun eivät penteleet puhu suomea), päätin jakaa ne sen sijaan täällä.

Olkaa siis hyvät:

Pekka Hiltunen – Vipittömästi sinun. Dekkari nuoren opiskelijan pyrkimyksestä pärjätä rakkaudessa ja elämässä yhtäkään pikavippiä ottamatta.

Johanna Sinisalo – Ennen päivän lakua ei voi. Traaginen kertomus lakritsiaddiktista, joka ei kykene toimimaan ennen kuin päivän namu on saatu.

John Green – Tätiin kirjoitettu virhe. Geenivirheen vuoksi sairastuneen naisen tarina tämän sisarentyttären kertomana.

Kaari Utrio: Hakka, minun rakkaani. Erlend Loen Supernaiivi-teoksesta ammentava psykologinen rakkausromaani ihmisen ja lelun intensiivisestä suhteesta.

 

Tuleeko teille mieleen hyviä uusnimiä tutuille teoksille?

Kirjan pois kirjan nimestä

Normaali

Netissä on viime päivinä kiertänyt hulvaton sanaleikki, jossa muodostetaan kirjoille uusia nimiä poistamalla niiden nimestä yksi kirjain. Leikki muuttuu vielä astetta hauskemmaksi kun uusnimien lisäksi kirjoille lätkäistään myös uudet kansikuvat, kuten Buzzfeed-sivuston englanninkielisten teosten listassa on tehty.

Itse hirnuin ääneen muun muassa Edgar Allan Poen The Rave-kannelle ja keittokirjalta kuulostavalle teokselle A Heartbreaking Wok of Staggering Genius. Eikä pidä unohtaa myöskään Twilight-sarjan uusinta osaa, New Moo-kirjaa! Se kertonee siitä, miten Edward ja Bella päättävät viettää ikuisen elämänsä maitotilallisina.

books

Suomenkielisiä uusnimiä voi seurata esimerkiksi Twitterissä ja voi että miten siellä onkin keksitty hyviä! Omia suosikkejani tähän mennessä:

twitter twitter2 twitter3

Tämä on ihan parasta! Taidankin viettää koko päivän kirjahyllyni edessä nimimuutoksia kehitellen.

MaddAddamin kansi julkistettu!

Normaali

Margaret Atwoodin MaddAddam-trilogian viimeinen osa julkaistaan elokuun 27. päivä, ja nyt sen yhdysvaltalaisen version kansi on paljastettu.

maddaddam

En millään malta odottaa tätä kirjaa! Aiemmin tiesimme jo vähän siitä mitä teos käsittelee, ja nyt Atwood on paljastellut lisää:

”The novel—the third in the trilogy that began with Oryx and Crake followed by The Year of the Flood—picks up where The Year of the Flood left off, after most of humanity has been wiped out. Toby and Ren have rescued their friend Amanda from the vicious Painballers and return to the MaddAddamite house accompanied by the Crakers, the quasi-human species engineered by the late Crake. (“Oryx and Crake have become a religion, which they would since they are no longer alive,” explains Atwood.)

With Jimmy sidelined, it’s left to Toby to narrate the Craker theology and deal with her jealousy over Zeb, who is off searching for Adam One.

“Does Toby get together with Zeb? Actually yes,” Atwood divulges. “That goes back into the earlier lives of a couple of the characters that we don’t know too much about in the other books—most prominently Zeb and Adam One.”

Mainitsinko jo, että en malta odottaa?!

Nyt myös Kirjavinkeissä!

Normaali

Olenkin unohtanut mainita täällä, että kirjoitan nykyään arvioita myös Kirjavinkit-saitille. Maailmanloppua käsittelevän kirjallisuuden varaan tosin tästedeskin tälle blogille ja Fifille, ja Kirjavinkkeihin raportoin muunlaisia lukemisiani. Tähän mennessä sivustolla ilmestyneitä arvioitani:

Cristy C. Roadin:  Spit and Passion

Roxana Shirazi: The Last Living Slut – Born in Iran, Bred Backstage

Jean Godfrey-June: Free Gift with Purchase – My Improbable Career in Magazines and Makeup

kirjat

Jos joku siis epäili, että tämä hullu täällä ei lue mitään muuta kuin apokalypsiskenaarioita ja zombitarinoita (kuten esimerkiksi suurin osa ystävistäni tuntuu kuvittelevan), niin tässäpä todistetta toiseen suuntaan!