Kirjojen kesken jättämisestä

Oletus

Kun Goodreads-sivusto löi hynttyyt yhteen Amazonin kanssa, vedin totta puhuakseni vähän hernettä nenään. En ole vieläkään leppynyt ihan kokonaan, mutta anteeksiantoni tuli tänään askeleen lähemmäs. Bongasin nimittäin Goodreadsin hienon infografiikan kirjojen keskenjättämisestä. Ja koska rakastan sekä kirjoja että infografiikoita, on näiden kahden yhdistäminen kenties paras mahdollinen tapa saada minut puolelleen.

1373380267-1373380267_goodreads_misc

Itse olen huono tekemään tietoisia keskenjättöpäätöksiä. Jotenkin luonteeni ei vain ole antaa moiseen myöten, vaan tahdon aina tahkota teoksen kuin teoksen sen katkeraan loppuun saakka. Muutenhan se tuntuu siltä, että kirja on voittanut! Olen kuitenkin vuosien aikana oppinut niin sanotun unohduskeskeytystaktiikan. Minulla on lukuvuorossa yleensä useita kirjoja samanaikaisesti, ja vaihtelen näiden teosten välillä jatkuvasti. Jos yksi kirjoista sitten tuntuu tervanjuonnilta, tapaa se kummallisen usein unohtua siihen rakoseen sängyn ja seinän välissä. Tai olohuoneen sohvan tyynyn alle. Tai johonkin muuhun paikkaan, josta sitä on kamalan epäkätevä lähteä hakemaan silloin kun tekee mieli alkaa lukea.

Tällä hienolla taktiikalla takaan sen, että en varsinaisesti jätä kirjaa kesken, vaan vain unohdan sen – niinpä minun ei tarvitse tunnustaa edes itselleni, että kyseinen kirja onnistui selättämään minut. Ja voin aina kuvitella, että palaan teoksen pariin ihan pian, kohta kohta, ehkä jo huomenna…! Itsepetos on kyllä toisinaan oikein hieno asia.

Mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, on niitä kirjoja kyllä minullakin ihan rehellisesti kesken jäänyt. Viimeksi hylkäsin David Mitchellin Cloud Atlas-kirjan sekä klassisen Lady Chatterleyn rakastajan, molemmat jo ihan alkumetreillä. Minneköhän ne itse asiassa sittemmin katosivat? Ai niin, siellä sängyn ja seinän välissä taitaa olla yksi, ja olisiko se toinen yöpöydän takana…

Jätätkö sinä kirjoja kesken? Minkä kirjan hylkäsit viimeksi?

12 responses »

  1. Hyvä taktiikka sinulla!🙂 Olen huono jättämään kesken minäkin. Jotenkin ajatus, että kun on kirjan kerran luettavaksi valinnut, on se sitten luettava myös, istuu varsin tiukassa. Vaikka eihän kirjoja mikään pakko ole loppuun lukea! Viimeksi viime viikolla jätin kesken Michael Ridpathin dekkarin Varjojen saartama n. sivulla 80, koska en vain päässyt minkäänkäänlaiseen imuun. Hyvä dekkari ei ole tylsä!

    Muuten olen jättänyt kesken myös Lady Chatterleyn…

    • Ihana kuulla, etten ole ainoa Chatterleynsä hylännyt! Mikäköhän siinä on, että jotkut (okei, aika monet) noista klassikoista ovat niin pirun raskaita tahkota läpi. Vaikka laatukirjallisuuttahan ne ovat. Jotenkin vaikeastilähestyttäviä/kiinnipidettäviä vain, ainakin minun makuuni.

  2. Hauska grafiikka. Slow, boring => 46,4%. Siinä ei kirjailijan kannata paljoa maalailla.

    Amazonissa, LibraryThingissä ja GoodReadsissä ihmiset tulevat jonkin kirjan äärelle jostain todella oudosta kulmasta, ja antavat yhden tai kaksi tähteä, koska kirja ei vastannut heidän yllättäviä odotuksiaan tai koska posti runnoi kirjalähetyksen. Pahinta on, jos kirjan henkilöt käyttäytyvät huonosti!

    50 shades of gray: miksi todellinen kirjasnobi edes aloittaisi kirjan?

    Moby Dickin kesken jättäminen oli mielessä moneen otteeseen. Vasta, kun kirjoittelin siitä kommenttia ja harmittelin, miten vähän siinä metsästettiin valkoista valasta ja miten paljon jaariteltiin niitä näitä, tajusin, miten nerokas kirja oli. Samaa vaikutusta ei millään mielenkiintoisella proosalla olisi voinut tuottaa. Myöhemmin olen kuullut, että Melville plagioi kirjaansa lukuja täytteeksi ollen aito modernisti ennen modernia. Kirja on helppo jättää kesken.

    Catch-22 on minulla juuri loppusuoralla. Kirja on yksi hauskimmista koskaan, mutta Heller olisi voinut toimittaa sanottavansa hieman tiiviimmin. Kirjan tapahtumat eivät muodosta mitään koukuttavaa tarinan kaarta.

    • Minä olen itse asiassa miettinyt 50 Shadesin lukemista/lukemisen yrittämistä, sillä kyllähän tällaisissa valtavissa kirjailmiöissä jokin aina kiinnostaa. Samasta syystä olen lukenut mm. Da Vinci-koodin ja mitäs näitä muita hypetettyjä teoksia nyt onkaan. Voin hyvin kuvitella, että 50 Shades jäisi kesken ja aika pikaisesti, mutta siitä huolimatta minua kiinnostaisi ainakin vilkaista teosta. Mutta toisaalta minä en onnekseni taidakaan olla todellinen kirjasnobi!

  3. Mä oon sen verran pakko-oireinen, etten jätä enkä edes unohda. Okei, pari kirjaa olen vuosien varrella unohtanut, mutta niitä on todella vähän (muistan molemmat.)

    Sitä piti vain sanomani, että on jotenkin lohdullista tuo, mitä sanoit Cloud Atlaksesta. Sen olisin halunnut unohtaa.

    • Itseänikin riipii jollakin tasolla kirjojen keskenjääminen, sitä ei millään olisi kyetä moiseen… Mutta samalla sitä miettii, että ei perkele, käytänkö minä tosiaan rajattuja lukutuntejani tällaiseen paskaan! Eihän siinä hirveästi järkeä taida olla, silkasta itsepäisyydestä lukemisessa.

      Ja hyvä tietää, että on olemassa ainakin joku jonka mielestä en missannut hirveästi Cloud Atlaksen kohdalla. Taidankin siis jättää sen sinne seinän ja sängyn väliin.

  4. Minä taas jätän hyvin helposti kesken jos ei iske. Tosin siinäkin on eroa että ”ei oikein kiinnosta” ja ”voi yäkh”. Ensimmäiset saatan tahkota loppuun saakka, jälkimmäinen jää säälimättä kesken.
    Maailmassa on kiinnostavaakin luettavaa.

  5. Jos kirjan lukeminen jää kesken, löytyy mahdolliseen syyllisyyden tunteeseen ensiapua Pierre Bayardin teoksesta ”Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut”. Bayard kirjoittaa hauskasti siitä että on turha liikaa nirsoilla kirjojen lukemisen kanssa. Sillä ei sitä kovin paljon yhdestäkään lukemastaan kirjasta myöhemmin muista – ja toisaalta on helppo feikata lukeneensa melkein kirja kuin kirja.

    Itse olin aiemmin melkoisen tunnollinen lukija, mutta nykyisin jätän kesken (tai lunttaan kirjan lopun) ilman omantunnon tuskia. Luettavaa kun riittää.

    • Minullakin on usein tapana luntata kirjan loppu! Jotkut keskenjäävät teokset (esimerkiksi sellaiset, joissa on jonkinlainen kiinnostavahko arvoitus tai vaikka murha) selailen usein loppuun pikalukutaktiikalla, yrittäen bongata tärkeimmät tapahtumat matkan varrelta. Ja sitten tsekkaan tietysti sen lopun. Hurraahuuto lunttaamiselle, siinä ei ole mitään pahaa!

  6. Hah.😀 Itsellänikin on Moby Dick pahasti kesken, saa nähdä saanko sitä kahlattua läpi. Toisinaan on monet hyvätkin kirjat jääneet kesken kun ei ole aika ollut sopiva, tai laina-ajan päättyminen on pukannut päälle. Nykyään oon yrittänyt petrata ja lopettaa sen minkä olen aloittanut. Sitten tulee vähän enemmän mietittyä sitäkin että mitä aloittaa.

    • Tuo on kyllä hyvä pointti – että miettisi tarkemmin, mitä aloittaa. Itselläni on tapana lähteä kirjoihin aika kevytkenkäisesti, hetken mielijohteesta. Mikä on tietysti kovin huono juttu kun ottaa huomioon miten pahaa tykkään kirjojen keskenjättämisestä. Luojalle kiitos siis unohtamistaktiikan keksimisestä. Mutta ehkä minäkin yritän petrata aloittamisen kanssa ja miettiä vähän enemmän mihin kirjaan nokkani milloinkin työnnän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s