[Fifi] Octavia E. Butler: Parable of the Sower

Octavia E. Butler: Parable of the Sower

Four Walls Eight Windows 1993

299 s.

Kohti kaaosta, hitaasti mutta vääjäämättä

Harvoin tulee vastaan niin hyvää kirjaa, että viimeisen sivun luettuaan on välittömästi vedettävä kengät jalkaan ja juostava kirjakauppaan jatko-osan perässä. Scifilegenda Octavia E. Butlerin Parable of The Sower on kuitenkin juuri tällainen teos.

Vuoden 2025 Yhdysvalloissa 15-vuotias Lauren Olamina perheineen elää aidatussa yhteisössä. Aidan toisella puolella asiat ovat huonosti: ihmiset ovat köyhiä ja kodittomia, juomavesi kallista, työtä on vähän ja siitäkin suurin osa lähentelee orjuutta. Poliisin tai palokunnan soittaminen maksaa enemmän kuin monilla on varaa, eikä kukaan tiedä, tulisivatko he kuitenkaan – ja jos tulevat, auttavatko vai vievätkö sen vähän, mitä on jäljellä. Ilmastonmuutos ja talouskriisi ovat lähteneet lapasesta ja yhteiskunta on vajonnut kohti kaaosta hitaasti mutta vääjäämättä.

 

Lue koko arvio Fifistä!

[ABC] Laline Paull: The Bees

Laline Paull: The Bees

Ecco 2014

340s.

Most dystopian novels nowadays seem to be variations of the same few plots and patterns, all with similar protagonists and generally not much to get excited about. Amongst this bunch of The Hunger Games copies, Laline Paull’s book The Bees is like a breath of fresh air. Original to boot, I can honestly say I have never before read something like it: a novel from the point of view of a honey bee.

Flora 717 is born a sanitation worker, the lowest of the low in her hive. The hive is highly organized and the mantra of the bees is to accept, obey, and serve. But there is something different about Flora 717. Unlike her kind usually, she is able to speak, and she appears to have been born with a rebellious streak. Flora ends up challenging the established order of the hive, where each bee has her own place, where anything and everything is supposed to be sacrificed for the wellbeing of the hive – and where only the queen is allowed to breed. Before long Flora 717, like all other dystopian heroines, will find out that in a society that relies on sameness and order, being different can be extremely dangerous.

While The Bees is probably not a book that will stay with me for years (unlike Margaret Atwood’s The Handmaid’s Tale, for example, to which the back cover text somewhat ambitiously compares the book), it was definitely a fun and refreshing read. Having read the book, you will never again look at bees the same way you did before.

 

Arvio julkaistu alunperin The American Book Centerin blogissa.

[Fifi] Daniel H. Wilson: Robopocalypse

Daniel H. Wilson: Robopocalypse

Doubleday 2011

347s.

Kirja kuin pussillinen sipsejä

Heti Robopocalypsen alkumetreillä selviää, että kyseessä ei ole hyvä kirja. Samalla selviää myös, että kyseessä on erittäin vetävä kirja.

Kuten niin monet nykyään julkaistavista romaaneista, Robocalypse on kuin kirjalliseen muotoon runnottu toimintaleffa. (Epäilisin, että Daniel H. Wilson on myös tarkoituksella tehnyt sen sellaiseksi – ja menestyksekkäästi myös, sillä tarinan elokuvaoikeudet myytiin ennen kuin kirjalla oli edes kustantajaa.)

Koukuttavaksi suunniteltu rakenne tempaisee mukaansa ja hetkittäin sivuja kääntävä käsi käy kuin itsekseen, kuten sipsipussin kanssa toisinaan tapahtuu: hotkimista ei kerran aloitettuaan osaa lopettaa ennen kuin pohja jo paistaa. Robopocalypsen lukeminen toimi samalla logiikalla. Viuhdoin kirjan läpi pika-ajassa, mutta jälkikäteen en totta puhuakseni ollut ihan varma, mitä tästä kulttuurielämyksestä opin.

 

Lue koko arvio Fifistä!

[Fifi] Jane Rogers: The Testament of Jessie Lamb

Jane Rogers: The Testament of Jessie Lamb

Sandstone Press 2011

272 s.

Nainen on yhtä kohtunsa kanssa

The Testament of Jessie Lamb on niitä kirjoja, jotka kuulostavat teoriassa oikein hyviltä. Takakannessa tarinaa kehutaan Orjattaresi– ja Children of Men -teosten risteytykseksi, ja vuoden 2012 Arthur C. Clarke -palkinnon pokkaamisen lisäksi kirja pääsi myös Booker-palkintoehdokkaaksi.

Alkuasetelmassa onkin potentiaalia: tässä dystopiassa raskaudesta on tullut tappava tauti. Oletettavasti bioterroristien levittämä Maternal Death Syndrome -virus, MDS, tuhoaa raskaana olevien naisten aivot ennen kuin sikiöillä on kylliksi aikaa kehittyä ja syntyä. Hengitysilman kautta leviävää virusta kantavat kaikki, eikä lapsia siis enää ole luvassa. Ihmiskunnan lopunajat ovat käsillä.

 

Lue koko arvio Fifistä!

[ABC] Kim Harrison: The Undead Pool

Kim Harrison: The Undead Pool

Voyager 2014

423s.

The Undead Pool is urban fantasy, peppered with some alternative history, and set in the USA where supernatural beings such as witches, vampires, and elves now live openly (if somewhat uneasily) amongst regular folks. And connected to each of these groups, having her nose in everybody’s business all over supernatural Cincinnati, is Rachel Morgan – witch and day-walking demon, who also happens to be the alpha female of a werewolf pack, and who seems to have a habit of attracting trouble where ever she goes.

This time trouble begins when mysterious bubbles of magic appear over Cincinnati, causing the most ordinary spells to misfire disastrously and the local vampire masters to fall into a potentially deadly slumber. Other vampires then get rowdy, chaos ensues, and even the Goddess of the elves (who might not even be real but, if she is, she is probably insane) seems to be involved… And Rachel, of course, is somehow connected to it all.

As the penultimate book of a series planned to consist of 13 parts, The Undead Pool feels like an epic beginning of the end: there are car chases and explosions aplenty, as well as quite an impressive amount of twists and turns. And of course loads of sexual tension between Rachel and an elf called Trent, who apparently have had a will-they-or-won’t-they relationship going on for several books already.

Had I read the previous books and thus been able to appreciate the build-up and the conclusions the series is coming to more, I might have viewed The Undead Pool differently. Now, however, the book felt quite superficial, its plot flimsy under the accelerated action. For fans of the series, though, this book will probably be exactly what the doctor ordered. As for me, I will treat it as a lesson learned: reading the 12th installment of a series, with no prior knowledge of what has gone down in the previous books, simply does not lead to a very fulfilling reading experience.

 

Arvio julkaistu alunperin American Book Centerin blogissa.

[Fifi] Charlotte Perkins Gilman: Herland

Charlotte Perkins Gilman: Herland

Suomennos: Ville-Juhani Sutinen

Savukeidas 2009

288 s.

Hatunnosto utopiaromaanille

Lieneekö kevään ja lisääntyvän valon syytä, mutta juuri nyt olen kyllästynyt dystopioihin. Ne tuntuvat usein vähän mielikuvituksettomilta – kaikkihan me osaamme valittaa! Utopiat sen sijaan ovat haasteellisempia, sillä niin kirjallisuudessa kuin tosielämässäkin epäkohtien osoittaminen sormella on helppoa. Parempien vaihtoehtojen tarjoaminen tilalle sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa. Ja kuitenkin utopiateokset pyrkivät juuri siihen: olemaan romaanimuotoisia rakennuspiirustuksia paremmalle maailmalle. Sellaiselle tavoitteelle on pakko nostaa hattua.

1800- ja 1900-lukujen taitteessa elänyt kirjailija ja feministi Charlotte Perkins Gilmanin tutki monissa teksteissään naisten rajoitettua asemaa niin yhteiskunnassa kuin parisuhteessakin. Ei siis ole ihme, että hän otti ja kirjoitti myös kokonaisen feministisen utopiatrilogian. Sen tunnetuin osa, alunperin vuonna 1915 julkaistu Herland, on tutkielma maailmasta jossa naiset ovat eläneet 2000 vuotta ilman miehiä.

Lue koko arvio Fifistä!

[Fifi] Maureen McHugh: After the Apocalypse

Maureen F. McHugh: After the Apocalypse

Small Beer Press 2011

188s.

Maureen F. McHughin After the Apocalypse on ohut novellikokoelma täynnä painavaa materiaalia. Yhtäkään kirjan tarinoista ei tarjota valmiiksi pureskeltuna, päinvastoin taustoittaminen ja selittely puuttuvat näistä tarinoista täydellisesti. Jaarittelun sijaan McHugh rysäyttää lukijansa keskelle tapahtumia, kurkistamaan erilaisiin tulevaisuudenkuviin ja niiden keskellä asuvien ihmisten elämään.

Nimestään huolimatta After the Apocalypse ei kerro eeppisestä tuhosta ja apokalypsipornon sijaan kokoelman tarinat ovat synkkiä tunnelmapalasia. Novellien maailmoissa tapahtuneissa katastrofeissa on monia maailmanloppufiktiosta tuttuja uhkakuvia taloudellisesta romahduksesta lintuinfluenssapandemiaan ja likaisiin pommeihin asti, mutta lähestymistapa poikkeaa totutusta: McHugh nimittäin viittaa näihin taustatapahtumiin vain sivulauseissa. Lukijan tehtäväksi jää arvailla jos niin haluaa tehdä. McHugh on kiinnostuneempi tarkastelemaan muutoksia yksilötasolla ja tämä poikkeava käsittelytapa, pienempään skaalaan tarkentaminen, tuo tarinat lukijan iholle asti.

Lue koko arvio Fifistä!

[Fifi] Veronica Roth: Outolintu

Veronika Roth: Outolintu

Otava 2014

363s.

Tää on taas niin tätä

Outolinnun puolivälissä iski väsymys: tää on taas niin tätä. Jälleen yksi samoja peruspalikoita kierrättävä, nuorille suunnattu poliittisesti sisäsiisti dystopia. Kirjaa tekisi mieli lukea bingolista kädessä. Ai osioihin jakautunut yhteiskunta, jonka historiaa ja muutoksen syitä valotetaan vain puolivillaisesti? Joo, check. Tavalliselta vaikuttava tyttö, joka löytää sisältään erityislaatuisia voimia? Check. Valtavia haasteita tytölle kohdata ja voittaa, ja lopulta tämä nousee sankariksi? Bingo!

Lue koko arvio Fifistä!

[Fifi] The Giver

Lois Lowry: The Giver

Ember 2006

179s.

Vapaus valinnoista ei ole vapautta

Kun samaa kirjaa sekä suositellaan yhdysvaltalaisille koululaisille luettavaksi että samaisilta koululaisilta kiellettäväksi – osavaltiosta riippuen – voi tarinassa arvata olevan ytyä. Ja nuortenkirjailija Lois Lowryn klassikkoaseman saavuttaneessa The Giver-dystopiassa sitä tosiaan on.

Kuten niin monet hyvät dystopiat, myös The Giver alkaa utopiana. Korean kuoren rapistessa alta paljastuu kuitenkin tehokas dystopinen yhteiskunta. Pian kaksitoista täyttävä Jonas elää yhteisössä jossa kaikki on järjestelmällistä ja tarkkaan määrättyä: jokaista elämän osa-aluetta, pienintäkin, koskee oma tiukka säännöstönsä. Ihmisten keskuudessa vallitsee samanlaisuus, Sameness, jonka johdosta heidän ei koskaan tarvitse kokea sellaisia asioita kuin köyhyyttä, väkivaltaa tai kipua. Ja kun muusta ei tiedä, ei muuta myöskään voi kaivata.

Lue koko arvio Fifistä!

[Fifi] Hän joka ei pelkää

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää

Otava 2013

254 s.

Alkuperäiskansat orjinamme

Hän joka ei pelkää alkaa kahden maailman kohdatessa: järjestäytyneessä yhteiskunnassa elävät sisarukset Asisi ja Rei löytävät rannalta ruuhen ja ruuhesta Kirain, tundralla asuvaan matriarkaaliseen metsästäjäkansaan kuuluvan pojan. Asisin ja Rein maailmassa kaikki on koneistettu ja päätökset ammatinvalinnasta puolison ottamiseen asti hoidetaan yksilön puolesta. Sisarukset eivät ole koskaan kyseenalaistaneet ympäristöään.

Kirain kohtaaminen muuttaa sen kaiken. Huolimatta siitä, että kaikki epätavallinen tulee raportoida välittömästi, Asisin ja Rein perhe jättää ilmoittamatta Kiraista. Poika tuntuu olevan niin samanlainen kuin he – piirteiltään ja tavoiltaan kenties hieman kummallinen, mutta samaa kieltä puhuva, ihminen ihan selvästi. Miksi viralliset tiedot sitten väittävät Kirain kansaa, atavaaneja, eläimen tasolle taantuneiksi ali-ihmisiksi? Tästä ristiriidasta alkaa pienten säröjen ilmaantuminen sisarusten siloteltuun maailmankuvaan.

 

Lue koko arvio Fifistä!